Jo muutaman vuosikymmenen ajan yhtenä Suomen kansallisen metsäpolitiikan päätavoitteista on ollut metsätilojen koon kasvattaminen ja metsänomistuksen muuttaminen yrittäjämäisempään suuntaan. Juri tätä varten yhteismetsien perustamista on aikoinaan helpotettu lainsäädännöllisesti ja yhteismetsien houkuttelevuutta omistusmuotona parannettu yksityismetsänomistamista matalammalla verokannalla.
Metsänomistajan kannattaakin huomioida metsänsä omistusmuoto erilaisten vero- ja tukikäytänteiden vuoksi. Sama neuvo pätee myös metsän hankkimista harkitseviin sijoittajiin ja metsänsä tulevaisuutta pohtiviin kuolinpesiin.
Merkittävin ero omistusmuotojen välillä on puun myyntitulojen verotus. Suorassa metsänomistuksessa puun myyntituloja verotetaan 30 % ja 34 % tulojen ylittäessä 30 000 €. Yhteismetsä on erillinen verovelvollinen ja maksaa puun myyntituloista vain 26,5 % veroa, jolloin osakkaiden tasolla ylijäämä on täysin veroton. Osakeyhtiön veroaste on 20 % ja varoja nostettaessa yhtiön ulkopuoliseen käyttöön tulee tämän lisäksi huomioida osinkojen tai palkkojen verotus. Yksityinen omistaja ja yhteismetsä ovat lisäksi oikeutettuja metsävähennykseen, kun taas osakeyhtiö ei. Viimeisimpänä muutoksena metsävähennyksen enimmäismäärää ja vuotuista vähennysoikeutta nostetaan vuoden 2026 alusta 60 prosentista 75 prosenttiin.
Suomen Sijoitusmetsillä kiinteistöanalyytikkona työskentelevä Arttu Lehtinen tutki pro gradu -tutkielmassaan metsän omistusmuotojen taloudellista kannattavuutta. Tutkielman tavoitteena oli selvittää, miten erilaiset metsänomistusmuodot vaikuttavat metsän omistuksen taloudelliseen kannattavuuteen voimassa olevat vero- ja tukikäytänteet huomioiden. Tutkielmassa tarkasteltava tilanne on, että metsä ostetaan vapailta markkinoilta, sitä hoidetaan 15 vuoden ajan hyvän metsänhoidon suositusten mukaisesti ja joko myydään vapailla markkinoilla tai lahjoitetaan perilliselle. Metsätilan ostohinnan perusteella määritettiin varainsiirtovero, puuta myytäessä puun myyntitulojen verotus omistusmuodon mukaisesti, metsätilaa myytäessä luovutusvoiton verotus ja lahjoittaessa lahjaverotus. Tutkielmassa vertailtiin näin ollen myös metsätilan luopumisen vaihtoehtojen kannattavuutta myynnin ja lahjoituksen välillä.
Tutkielman aineistona oli 20 pohjoiskarjalaisen metsätilan joukko. Metsätilojen osto- ja myyntihinnat määritettiin Suomen Sijoitusmetsien markkinahintaennustemallilla, joka perustuu toteutuneisiin metsätilakauppoihin ja vastaa kysymykseen, kuinka paljon vastaavasta metsätilasta on aikaisemmin maksettu. Tärkeimpänä kannattavuutta arvioivana mittarina käytettiin sisäistä korkokantaa, joka kuvaa investoinnille odotettua tuottoa. Sisäistä korkoa voidaan verrata omaan tuottovaatimukseen ja päättää kannattaako sijoitus toteuttaa.
Kuva 1. Yksityisen omistuksen, yhteismetsän ja osakeyhtiön keskimääräiset sisäiset korkokannat verojen jälkeen tutkimuksen 20 tilalla suhteutettuna 100 prosenttiin.
Kokonaisuudessa yhteismetsä osoittautui vertailussa keskimäärin kannattavimmaksi vaihtoehdoksi (kuva 1) tutkimuksessa käytettyjen ennakko-oletusten perusteella. Ero yksityiseen omistukseen jäi kuitenkin pieneksi tällä 15 vuoden tarkastelujaksolla, kun vaihtoehtojen erona oli vain muutamien prosenttiyksiköiden muutos verokannassa. Yhteismetsän ja yksityisen omistuksen vertailussa on kuitenkin huomiotava myös se, että yksityismetsänomistajaan verrattuna yhteismetsän osakas vapautuu kokonaan perinteiseen metsänomistamiseen liittyvistä hallinnollisista ja metsänhoidollisista vastuista.
Osakeyhtiö jäi vertailussa huonoimmaksi vaihtoehdoksi. Vaikka osakeyhtiöllä on pienin veroaste, ei sillä ole käytettävissä metsävähennystä. Osakeyhtiön tapauksessa tulee lisäksi huomioida mahdolliset osinkojen tai palkkojen verotukset, jos varoja halutaan nostaa yhtiön ulkopuoliseen käyttöön. Kauppa muodostui tutkimuksessa keskimäärin lahjaa kannattavammaksi vaihtoehdoksi. Jos tiedetään, että metsä halutaan jättää perilliselle, on lahjoitus varteenotettava vaihtoehto, vaikka lahjoituksesta ei synny varsinaista tuloa lahjanantajalle.
Yhtiömuotoinen metsänomistus on paras vaihtoehto aktiivista metsäkiinteistökauppaa harjoittavalle, sillä käytetty metsävähennys lisätään luovutusvoittoon. Metsävähennys voidaan näin ollen nähdä valtiolta saaduksi korottomaksi lainaksi. Yhteismetsä puolestaan vaikuttaisi soveltuvan parhaiten ylisukupolviseen metsänomistukseen.
Tämä tutkielma antaa kehyksen vertailla eri omistusmuotoja erilaisilla tiloilla ottaen huomioon niiden alkutilanteet ja jopa mahdolliset tulevaisuuden suunnitelmat, tuottaen päätöstukea omistusmuodon valintaan. Kokonaisuudessaan tutkielman pääsee lukemaan Itä-Suomen yliopiston opinnäytetyöportaalista.
Metsänomistusmuodon valinnassa kannattaa käyttää ammattilaisen apua – ota meihin yhteyttä ja löydämme yhdessä juuri sinun tilanteeseesi sopiva vaihtoehto.
